1310Jeesus oli opettamassa eräässä synagogassa sapattina. 11Siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta. Hän oli koukistunut eikä lainkaan kyennyt oikaisemaan itseään. 12Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi:

jeesus

Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi.

13Sitten hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi itsensä ja ylisti Jumalaa. 
14Mutta synagogan esimies närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina. Hän rupesi puhumaan ja sanoi väkijoukolle:

Synagogan esimies

On kuusi päivää, joina tulee tehdä työtä. Tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapatinpäivänä.

15Herra vastasi hänelle:

jeesus

Te tekopyhät! Eikö jokainen teistä päästä sapattina härkäänsä tai aasiaan pilttuusta ja vie sitä juomaan? 16Tätä Abrahamin tytärtä Saatana on pitänyt sidottuna jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi tästä siteestä sapatinpäivänä?

17Kun hän sanoi näin, kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki. 
18Niin Jeesus sanoi:

jeesus

Minkä kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin minä sitä vertaisin? 19Se on kuin sinapinsiemen, jonka mies otti ja kylvi puutarhaansa. Se kasvoi, siitä tuli puu, ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille.

20Vielä hän sanoi:

jeesus

Mihin vertaisin Jumalan valtakuntaa? 21Se on kuin hapate, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja. Lopulta koko taikina happani.

22Jeesus vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti matkallaan kohti Jerusalemia. 23Joku kysyi häneltä:

Joku tienkulkija

Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?

Mutta hän sanoi heille:

jeesus

24Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, minä sanon teille, yrittävät päästä sisälle mutta eivät voi.
25Kun talon isäntä on noussut ja sulkenut oven, te jäätte seisomaan ulkopuolelle ja alatte kolkuttaa ovea sanoen: ’Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastaa teille: ’En tunne teitä enkä tiedä, mistä olette.’ 26Silloin te alatte selittää: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.’ 27Mutta hän sanoo: ’En tunne teitä enkä tiedä, mistä olette. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.’ 28Siellä on itku ja hammasten kiristys, kun näette Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on heitetty ulos. 29Tulijoita saapuu idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioivat Jumalan valtakunnassa. 30Ja on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi.

31Samalla hetkellä tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle:

Fariseukset

Lähde pois täältä, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut.

32Hän sanoi heille:

jeesus

Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Tänään ja huomenna minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.’ 33Kuitenkin minun pitää vaeltaa tänään, huomenna ja ylihuomennakin. Eihän sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa.
34Jerusalem, Jerusalem! Sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka on luoksesi lähetetty! Kuinka usein olenkaan halunnut koota yhteen sinun lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Mutta te ette ole tahtoneet. 35Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennen kuin tulee se aika, jolloin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!’

141Kun Jeesus meni sapattina aterialle erään fariseusten johtomiehen taloon, häntä pidettiin silmällä. 2Siellä hänen eteensä tuli mies, joka sairasti vesipöhöä. 3Jeesus esitti lainoppineille ja fariseuksille kysymyksen:

jeesus

Onko sapattina lupa parantaa vai ei?

4Mutta he olivat vaiti. Silloin Jeesus tarttui mieheen, paransi hänet ja päästi menemään. 5Sitten hän sanoi heille:

jeesus

Kuka teistä ei heti vetäisi kaivoon pudonnutta poikaansa tai härkäänsä ylös vaikka sapatinpäivänä?

6Tähän he eivät kyenneet vastaamaan mitään. 
7Kun Jeesus huomasi, kuinka kutsutut valitsivat parhaita paikkoja, hän kertoi heille vertauksen:

jeesus

8Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan kunniapaikalle. Hän on ehkä kutsunut jonkun, joka on sinua arvokkaampi, 9ja niin se, joka on kutsunut teidät molemmat, tulee ja sanoo sinulle: ’Anna paikkasi hänelle.’ Silloin joudut häveten siirtymään viimeiselle sijalle. 10Kun sinut siis on kutsuttu, asetu viimeiselle sijalle, jotta se, joka on sinut kutsunut, tullessaan sanoisi: ’Ystäväni, siirry lähemmäksi.’ Silloin saat kunnian kaikkien pöytävieraiden edessä, 11sillä jokainen, joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

12Sitten Jeesus sanoi sille, joka oli hänet kutsunut:

jeesus

Kun järjestät päivälliset tai illalliset, älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi äläkä rikkaita naapureita. Hehän kutsuvat vuorostaan sinut, ja näin saat siitä korvauksen. 13Kun sinä järjestät pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita. 14Silloin sinä olet autuas, koska he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi vanhurskaiden ylösnousemuksessa.

15Tämän kuullessaan eräs pöytävieraista sanoi Jeesukselle:

eräs pöytävieras

Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.

16Jeesus sanoi hänelle:

jeesus

Eräs mies järjesti suuret pidot ja kutsui paljon vieraita. 17Kun juhlien oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.’ 18Mutta he rupesivat estelemään yksi toisensa jälkeen. Ensimmäinen sanoi: ’Ostin pellon, ja minun täytyy mennä katsomaan sitä. Pyydän sinua, pidä minua estyneenä.’ 19Toinen sanoi: ’Ostin viisi härkäparia ja olen menossa kokeilemaan niitä. Pyydän sinua, pidä minua estyneenä.’ 20Vielä eräs sanoi: ’Menin juuri naimisiin enkä siksi voi tulla.’
21Palvelija palasi ja ilmoitti tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo tänne köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat.’ 22Palvelija sanoi: ’Herra, se mitä käskit, on tehty, mutta vielä on tilaa.’ 23Silloin herra sanoi palvelijalle: ’Mene teille ja syrjäkujille ja pakota ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. 24Minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka oli kutsuttu, pääse maistamaan minun illallistani!

25Jeesuksen mukana kulki suuri joukko ihmisiä. Hän kääntyi ja sanoi heille:

jeesus

26Jos joku tulee minun luokseni eikä vihaa isäänsä ja äitiään, vaimoaan ja lapsiaan, veljiään ja sisariaan, jopa omaa elämäänsä, hän ei voi olla minun opetuslapseni. 27Ja joka ei kanna ristiään ja seuraa minua, ei voi olla minun opetuslapseni.
28Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istuudu laskemaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi? 29Sillä jos hän laskee perustuksen mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, niin kaikki, jotka sen näkevät, alkavat pilkata häntä. 30He sanovat: ’Tuo mies ryhtyi rakentamaan mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi.’
31Tai jos kuningas lähtee taisteluun toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istuudu harkitsemaan, pystyykö hän kymmenellätuhannella miehellä kohtaamaan sen, joka tulee häntä vastaan kahdellakymmenellätuhannella? 32Ellei hän siihen pysty, hän lähettää lähetystön kysymään rauhanehtoja toisen ollessa vielä kaukana. 33Niinpä yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.
34Suola on hyvä. Mutta jos suolakin käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? 35Se ei kelpaa maahan eikä lantatunkioon. Se heitetään pois. Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon!

151Publikaanit ja syntiset tulivat kaikki Jeesuksen luo kuulemaan häntä. 2Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat:

Fariseukset ja kirjanoppineet

Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan.

3Silloin Jeesus kertoi heille tämän vertauksen:

jeesus

4Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää erämaahan ja lähde etsimään kadonnutta, kunnes löytää sen? 5Kun hän löytää lampaan, hän nostaa sen iloiten harteilleen, 6ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut.’ 7Minä sanon teille: samoin on taivaassa suurempi ilo yhdestä syntisestä, joka kääntyy, kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, eikö hän sytytä lamppua, lakaise taloa ja etsi huolellisesti, kunnes löytää sen? 9Ja löydettyään sen hän kutsuu koolle ystävättärensä ja naapuritalojen naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ 10Minä sanon teille: samoin on Jumalan enkeleillä ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.

11Vielä Jeesus sanoi:

jeesus

Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle se osa omaisuudesta, joka kuuluu minulle.’ Niin isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. 13Muutaman päivän kuluttua nuorempi pojista kokosi kaiken, mitä omisti, ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen paheellista elämää. 14Kun hän oli tuhlannut kaiken, tuli siihen maahan ankara nälänhätä, ja hän alkoi kärsiä puutetta. 15Silloin hän lyöttäytyi erään sen maan kansalaisen seuraan, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikoja paimentamaan. 16Hän olisi halunnut ravita itsensä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17Silloin hän meni itseensä ja sanoi: ’Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yllin kyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! 18Minä nousen ja menen isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. 19En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ 20Niin hän nousi ja lähti isänsä luo. Kun hän vielä oli kaukana, hänen isänsä näki hänet ja tunsi sääliä. Isä juoksi häntä vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi.21Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ 22Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa. 23Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja iloitaan! 24Sillä tämä minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon! Hän oli kadonnut, mutta nyt hän on löytynyt!’ Ja he aloittivat ilonpidon.
25Mutta vanhempi poika oli pellolla. Kun hän oli palaamassa ja lähestyi taloa, hän kuuli laulun, soiton ja karkelon. 26Hän kutsui luokseen yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä oli tekeillä. 27Palvelija vastasi: ’Sinun veljesi on palannut, ja isäsi antoi teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’ 28Silloin vanhempi veli suuttui eikä tahtonut mennä sisälle, mutta hänen isänsä tuli ulos ja suostutteli häntä. 29Poika vastasi isälleen: ’Kuinka monta vuotta minä olenkaan palvellut sinua enkä kertaakaan ole jättänyt käskyäsi noudattamatta. Kuitenkaan et ole antanut minulle edes vuohta, että olisin voinut pitää juhlia ystävieni kanssa. 30Mutta kun tuo sinun poikasi tuli, tuo, joka on tuhlannut omaisuutesi porttojen kanssa, hänelle sinä annoit teurastaa syöttövasikan!’ 31Isä vastasi: ’Poikani, sinä olet aina minun kanssani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. 32Mutta pitihän nyt iloita ja riemuita, koska tämä sinun veljesi, joka oli kuollut, heräsi eloon. Hän oli kadonnut mutta on nyt löytynyt!

SANAN AVAAMINEN

• Mikä on sinun suosikkikohtasi tässä tarinassa?
• Mitä opit Jumalasta?
• Mitä opit ihmisistä?
• Mitä tekoja olet inspiroitunut tekemään lukemasi valossa?